Käytämme sivustolla evästeitä parantaaksemme käyttökokemustasi. Jatkamalla sivuston käyttöä hyväksyt evästeiden käytön.

Varo veromiinaa yritysjärjestelyissä

Yritysten kasvulle ja kehitykselle haetaan usein vahvistusta yritysjärjestelyillä. Verolakien mukaisissa yritysjärjestelyissä lähtökohtana on, ettei yritysjärjestelydirektiivin mukaan toteutetusta yritysjärjestelystä aiheudu välittömiä tuloveroseuraamuksia järjestelyihin osallistuville yrityksille tai niiden omistajille. Järjestelyn tavoitteena on turvata jatkuvuusperiaate eli se, ettei veroviranomainen tulkitse tapahtuneen luovutusta, vaan järjestely, josta ei synny verovaikutusta. Onnistuessaan järjestely turvaa, että hankintamenot säilyvät yritysjärjestelyissä ennallaan.

Liiketaloudellinen peruste yritysrakenteen muokkaamiselle

Verotuksellisesti yritysjärjestelyiltä edellytetään hyväksyttävää liiketaloudellista perustetta. Syitä voivat olla esimerkiksi konsernirakenteen uudelleenjärjestäminen, synergiaedut, yrityskoon kasvattaminen, yrityksen myyntikuntoon saattaminen, yrityksen oston jälkeinen sopeuttaminen konserniin, uusien osakkaiden saamisen varmistaminen, sukupolvenvaihdos ja rahoitusjärjestelyt.

Yritysjärjestelydirektiivin sääntelyt otettiin käyttöön Suomessa säätämällä elinkeinotulon verottamisesta annetun lain EVL 52 § ja TVL 28 § ja 45.2 §. Lait tulivat voimaan vuoden 1996 alusta.

Verosuunnittelu ei ole veronkiertoa

Aggressiivinen verosuunnittelu on ollut verokeskustelun keskiössä viimeisten vuosien aikana. Yritysjärjestelyjen yhteydessä, samoin kuin muutoinkin yritystoiminnassa, on vältettävä veron kiertämiseksi tulkittavia toimia. Mikäli samaan lopputulokseen on mahdollista päästä useammalla eri tavalla verovelvollinen voi valita itsellensä verotuksellisesti edullisimman vaihtoehdon. Yritysjärjestelyn liiketaloudellista perusteltavuutta ja mahdollisia järjestelystä muodostuvia veroetuja arvioitaessa ei veronkiertona voida lähtökohtaisesti pitää tilanteita, joissa pyritään verotuksellisesti edullisempaan ratkaisuun.

EVL 52 h §:n nojalla yritysjärjestelyyn voidaan puuttua verotuksessa, jos on ilmeistä, että sulautumisen, jakautumisen, liiketoimintasiirron tai osakevaihdon yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron kiertäminen tai verotuksen välttäminen.

Veron kiertämistä koskevan säännöksen tarkoituksena on korostaa veroetuihin oikeuttavien säännösten tarkoituksen huomioon ottamista säännösten soveltamisessa ja tulkinnassa sekä ennen kaikkea toimia veronkiertoa ennalta ehkäisevänä tekijänä. Yritysjärjestelysäännösten tarkoitus on se, ettei verotus olisi esteenä toteutettaessa liiketaloudellisin perustein toimeenpantavia järjestelyjä, joissa on kysymys esimerkiksi yritysrakenteiden muokkaamisesta, toiminnan uudelleenorganisoinnista tai rationalisoinnista. Veron kiertämistä koskevan säännöksen tarkoitus ei ole estää normaalia verosuunnittelua, vaan torjua etujen myöntäminen silloin, kun verotukselliset tekijät ovat yksinomainen tai yksi pääasiallisista tarkoituksista koko järjestelylle. Veron kiertämistarkoitukseen voivat viitata esimerkiksi erilaisten keinotekoisten apuyhtiöiden perustaminen, useat perättäiset yritysjärjestelytoimenpiteet tai liiketoimintasiirron tai osakkeiden vaihdon jälkeen tapahtuva siirrossa saatujen varojen tai osakkeiden nopea edelleen myynti. Edellä mainitut tilanteet voivat antaa viitteitä veron välttämistarkoituksesta, mutta eivät sellaisenaan merkitse EVL 52 h §:n soveltamisedellytysten täyttymistä. Euroopan Unionin tuomioistuin on useasti lausunut, että direktiivin veronkiertoa koskeva artikla heijastaa EU-oikeuden yleistä oikeuksien väärinkäytön kieltoa ja tällä toteamalla tulisi olla olennainen vaikutus EVL 52 h §:n mukaista veronkiertoa koskevaa säännöstä tulkittaessa.

Oikeuskäytäntö

Oikeuskäytännön kautta on kuitenkin tullut esille tulkintoja, jotka saattavat yllättää toimijan seuraamuksillaan. Alla olevien muutamien poimintojen ja oikeustapausten kautta avautuu ehkä hieman yllätyksellisestikin lakien vaikuttavuus. Verohallinnon tulkinnoissa veroedun korostaminen ehkä liiallisestikin nousee esille järjestelyn tullessa katsotuksi veronkierroksi. Muut asiaa puoltavat seikat eivät tule tarpeeksi huomioonotetuksi, vaikka verovelvollinen omassa tulkinnassaan näin perusteleekin. Verovelvollisen omaa oikeusturvaa hakiessaan kannattaa ikävien seuraamusten ja yllätysten välttämiseksi hakea ennakkoratkaisu oman näkemyksensä tueksi. Jospa siinä vaiheessa päätöksen antaja ei ole katsomuksessaan niin sitoutunut pelkän veronkierron ympärille.

Yritysjärjestelydirektiivissä on tappioiden siirtyminen sulautumisessa ja jakautumisessa jätetty kansallisen lainsäädännön varaan. Direktiivi ei siis velvoita siihen, että tappiot siirtyvät sulautumisessa ja jakautumisessa vastaanottavalle yhtiölle. TVL 123 §:ssä ei ole kytketty tappioiden siirtymistä sulautumisessa ja jakautumisessa niiden vero-oikeudelliseen hyväksyttävyyteen.



Oikeustapauksia ja huomioita:

KHO 2012:23

Kysymys oli sulautuvan yhtiön tappioiden siirtymisestä ei-veroneutraalissa sulautumisessa vastaanottavalle yhtiölle. Tuloverolain 123 §:n 2 momentissa tarkoitettuna sulautumisena ei voitu pitää sellaista osakeyhtiön sulautumista toiseen, vastaanottavaan osakeyhtiöön, joka ei täyttänyt elinkeinotulon verottamista annetun lain 52 a §:ssä säädettyjä edellytyksiä ja jota sen vuoksi pidettiin verotuksessa sulautuvan osakeyhtiön purkautumisena. Näin ollen tappiot eivät olleet vähennyskelpoisia.

KHO 2015:61

Jos osakeyhtiö muutetaan osuuskunnaksi, sen katsotaan purkautuvan verotuksessa. Osakeyhtiölle vahvistetut tappiot eivät siirry vähennettäväksi osuuskunnaksi verotuksessa. OYL 19 luvun 4 §:n 1 momentti ja TVL 24 §:n 1 momentin 1 – 5 kohdat sekä saman pykälän 6 kohta. Huomio kohdentuu erityisesti TVL 24.1 § 6 kohtaan: 6) muissa edellä mainittuihin tilanteisiin rinnastettavissa tapauksissa.

KHO:2016:71

Ratkaisussa oikeus katsoi, että hankitun tytäryhtiön osakkeet eivät kuuluneet ulkomaisen yhtiön Suomessa sijaitsevan sivuliikkeen varoiksi, eivätkä niiden hankinnasta aiheutuneet korkokulut olleet vähennyskelpoisia sivuliikkeen verotuksessa.

KHO:2016:72

Ratkaisussa oikeus katsoi, että monivaiheiseen yritysjärjestelyyn, jonka lopputuloksena korkovähennystä ja konserniavustusta käyttäen veron maksamiselta oli vältytty, oli ryhdytty veron kiertämisen tarkoituksessa. Näissä olosuhteissa korkokulut eivät olleet vähennyskelpoisia verotuksessa.

Osakevaihto

Osakevaihtoa koskeva säännös ei koske osakevaihdon kohteena olevan yhtiön verotusta.  Sekä kohdeyhtiö että hankkiva yhtiö saattavat menettää osakevaihdon seurauksena oikeutensa vanhojen tappioiden vähentämiseen. Näin tapahtuu, jos yli puolet yhtiön osakkeista vaihtaa omistajaa osakevaihdon yhteydessä. Tappioiden vähentämiseen voidaan hakea poikkeuslupa osakevaihdon jälkeen, kun tappiollisen yhtiön toimintaa jatketaan konsernin osana.

Nämä edellä mainitut ovat vain osoituksia siitä, kuinka huolellinen yritysjärjestelyjä toteutettaessa tulee olla ja kuinka tarkkaan eri lakien vaikutuksia yritysjärjestelyyn pitää tutkia.

Vielä loppuun muistutus sulautumisen vastikkeen osalta, että vastike saa olla myös rahaa, kuitenkin enintään kymmenen prosenttia vastikkeena annettavien osakkeiden yhteenlasketusta nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa.

Verosäännöksillä ei saisi estää yhtiön kehitystarpeiden toteuttamista, mutta lain sanamuodon tulkinta voi aiheuttaa epämiellyttäviä yllätyksiä, joten varominen astumasta veromiinaan on enemmän kuin välttämätöntä.

Mikko Tolvanen,
asianajaja

Reijo Turunen,
Senior Advisor

© Asianajotoimisto Fenno 2019. All rights reserved. Site by Pelismo Oy / p+web®