Elinaikaiset lahjoitukset ovat yleinen keino siirtää omaisuutta perillisille elinaikana. Lahjoituksilla voidaan saavuttaa verohyötyä ja jälkipolvilla voi olla enemmän tarvetta omaisuudelle elämäntilanteensa vuoksi kuin mahdollisesti ikääntyvällä lahjanantajalla. Ennen lahjoitusten toteuttamista olisi kuitenkin syytä tiedostaa lahjoituksiin liittyvät verokohtelu sekä perintö- ja aviovarallisuusoikeudellinen sääntelykehikko.
Elinaikaiset lahjoitukset ovat yksi eniten perintöriitoja aiheuttavista teemoista. Riitoja voidaan ehkäistä ymmärtämällä ja huomioimalla lahjoituksiin liittyvät säännökset. Elinaikaisiin lahjoituksiin liittyy useita säännöksiä ja tässä tekstissä käsitellään kahta olennaista lahjoituksiin liittyvää seikkaa: ennakkoperintöluonnetta sekä lahjan arvostusta.
Lahjanantajan on syytä ennen lahjoitusta pysähtyä miettimään, haluaako hän, että lahja huomioidaan hänen jälkeensä tehtävässä perinnönjaossa. Lahjanantajalla on lähtökohtaisesti oikeus määrätä tästä. Jos lahjoitus huomioidaan, kyse on yleensä ennakkoperinnöstä. Ennakkoperinnöt huomioidaan perinnönjaossa siten, että saatu ennakkoperintö vähentää lahjansaajan perintöosuutta.
Yksinkertaisena esimerkkinä ennakkoperinnön vaikutuksesta perinnönjaossa on tilanne, jossa naimattoman henkilön X perillisinä on kolme sisarusta A, B ja C. X:n jäämistön arvo on 100 000 € ja hän on antanut elinaikanaan A:lle lahjana 50 000 €:n arvoisen kesämökkikiinteistön ja hän on nimenomaisesti määrännyt sen lahjakirjassa ennakkoperinnöksi. Tässä tilanteessa ennakkoperintö lisättäisiin laskennallisesti X:n jäämistöön, jolloin laskennallinen jäämistö olisi 150 000 € (100 000 €+ 50 000 € = 150 000 €). Kunkin perillisen laskennallinen perintöosa olisi 50 000 € (150 000 € / 3 = 50 000 €). Perinnönjaossa A pitäisi saamansa ennakkoperinnön 50 000 € ja jäljelle jäävä reaalinen jäämistö 100 000 € jaettaisiin B:n ja C:n kesken siten, että kumpikin heistä saisi 50 000 €:n arvosta omaisuutta.
Lahjanantaja voi määrätä lahjoituksesta tehdyssä lahjakirjassa siitä, onko lahja saajalleen ennakkoperintöä vai ei. Lahjakirja on kaikesta luontevin paikka määräykselle, koska silloin myös lahjansaaja saa tietoonsa lahjan luonteen ennakkoperintönä. Ennakkoperintöluonteesta voi kuitenkin määrätä myös lahjoituksen jälkeen testamentissa ja joissain tapauksissa myös vapaamuotoisemmin. Suositeltavaa on kuitenkin antaa aina jälkikäteinen määräys testamentin muodossa.
Siltä varalta, että lahjan ennakkoperintöluonteesta ei ole määrätty, sisältää perintökaari olettamasäännöksen. Sen mukaan rintaperilliselle (eli esimerkiksi perillisasemassa olevalle lapselle) annettu lahja on ennakkoperintöä, ellei muuta ole määrätty tai olosuhteisiin katsoen otaksuttava tarkoitetun. Jos lahjansaajana on muu kuin rintaperillinen, olettama on, että lahjoitus ei ole ennakkoperintöä, ellei toisin ole määrätty tai olosuhteiden perusteella katsottava niin tarkoitetun.
Usein tulee vastaan tilanteita, joissa perinnönjättäjä on lahjoittanut rintaperillisilleen toisistaan poikkeavia summia rahalahjoja laatimatta niistä lainkaan lahjakirjoja. Tällaisessa tilanteessa olisi hyvä huomata, että olettamasäännöksen mukaan lahjoitukset lähtökohtaisesti huomioidaan perinnönjaossa lahjanantajan jälkeen. Jos perinnönjättäjä on halunnut, että lahjoja ei tulisi huomioida perinnönjaossa, olisi lahjoituksista ollut syytä laatia lahjakirjat, joissa niiden ennakkoperintöluonteesta olisi määrätty tai vaihtoehtoisesti lahjojen ennakkoperintöluonteeseen olisi syytä ollut ottaa kantaa esimerkiksi testamentissa. Rintaperillisille annetut lahjat ovatkin yleinen aihe, joissa tietämättömyys aiheuttaa ei toivottuja seuraamuksia.
Lahjan arvostaminen on toinen tärkeä huomioon otettava asia lahjoitusta suunniteltaessa. Osalla omaisuuseristä on tarkka päivän arvo (esimerkiksi noteeratut osakkeet, useimmat rahasto-osuudet), mutta arvostuksenvaraista omaisuutta ovat esimerkiksi asunto-osakkeet ja kiinteistöt, jotka ovat yleisiä lahjoitusten kohteita. Erityisesti silloin, kun lahja on ennakkoperintö, on arvostuskysymys olennainen, koska lahjan arvo vähennetään kyseisen perillisen perintöosuudesta.
Perintökaaren mukainen lähtökohta on, että ennakkoperinnön arvoksi katsotaan lahjan vastaanottamishetken arvo. Turhien perintöriitojen välttämiseksi lahjakirjaan on usein järkevää kirjata lahjoituksen arvo ja on hyvä, jos arvostus perustuisi asiantuntijan (esimerkiksi kiinteistönvälittäjän) arvioon. Jos lahjan arvoa ei ole määritelty lahjakirjassa, käytetään välillä lahjaverotusarvoa osoituksena lahjan arvosta lahjanantohetkellä. Tässä on hyvä huomioida, että lahjaverovelvollinen on lahjansaaja, eli hänellä on mahdollisuus arvostaa lahjaveroilmoituksella lahjan arvo todellista käypää arvoa alemmaksi. Lahjan arvostus on olennainen asia verotuksenkin kannalta, mutta riitojen välttämiseksi arvostusta ei aina kannata harkita ainoastaan lahjaveron minimoimisen näkökulmasta.
Lahjoituksiin liittyvät kysymykset ovat monimutkaisia ja niihin liittyy myös aviovarallisuusoikeudellisia säännöksiä tilanteissa, joissa lahjanantaja on avioliitossa. Lahjanantajan ollessa avioliitossa ennakkoperinnöt voidaan huomioida perinnönjaon lisäksi myös osituksessa. Lahjoitukset voivat myös tulla huomioitavaksi perinnönjaossa joissain tapauksissa silloinkin, kun kyse ei ole ennakkoperinnöstä.
Turhien veroriskien ja perintöriitojen välttämiseksi on suositeltavaa laatia ainakin merkittävimmistä lahjoista lahjakirjat perhe- ja jäämistöoikeuteen erikoistuneen asiantuntijan kanssa myös silloin, kun kyse on rahalahjoista. Asiantuntija osaa suunnitella perintöasiat kokonaisuutena ja huomioida lahjoitettaessa esimerkiksi mahdollisen testamentin vaikutukset. Jo annetut tai tulevaisuudessa mahdollisesti annettavat lahjat on syytä ottaa huomioon myös testamenttia laadittaessa ja osana perintösuunnittelun kokonaisuutta. Lahjoituksissa, kuten perintösuunnittelussa ylipäätään, on avoimuus perillisten suuntaan yleensä suositeltavaa. Mahdollisten perintöriitojen aihioita on vähemmän, kun asiat on mietitty ja toteutettu elinaikana huolella ja perillisten suuntaan avoimesti.
