Vuokratyömarkkinoilla vuokratyöntekijöiden käyttö on yleistynyt viime vuosina monilla toimialoilla. Yritykset käyttävät vuokratyövoimaa monista syistä, mukaan lukien joustavuuden lisääminen ja erityisosaamisen saaminen tietyiksi ajoiksi. Tämä käytäntö tuo mukanaan monia etuja, mutta herättää myös kysymyksiä vastuusta, erityisesti kun vuokratyöntekijä aiheuttaa vahinkoa työssään. Kenen vastuulle vahingot lopulta kuuluvat, ja miten vastuunjakoa säännellään?

Vuokratyössä on kolme osapuolta – vuokrausyritys, vuokratyöntekijä ja käyttäjäyritys. Vuokrausyritys on yritys, joka välittää työntekijöitä käyttäjäyritykselle, joka puolestaan käyttää vuokratyövoimaa omassa toiminnassaan. Vuokratyöntekijän aiheuttama vahinko voi olla esinevahinko, taloudellinen vahinko tai henkilövahinko, ja se voi syntyä niin työntekijän huolimattomuudesta kuin tahallisestakin toiminnasta. Käsittelen seuraavaksi muutamia korvausvastuuta koskevia keskeisiä kysymyksiä erityisesti vastuun kohdentumisen näkökulmasta.

Käyttäjäyritykselle aiheutunut vahinko

Vuokratyöntekijä voi aiheuttaa vahinkoa käyttäjäyritykselle monin eri tavoin. Tyypillisesti kyse on siitä, että työntekijä vahingoittaa käyttäjäyrityksen fyysistä omaisuutta, kuten tuotantovälineitä taikka vaihto-omaisuutta. Kun vuokratyöntekijä aiheuttaa vahinkoa käyttäjäyritykselle, herää kysymys, voiko käyttäjäyritys vaatia vahingonkorvausta vuokrausyritykseltä vuokrausyrityksen isännänvastuun nojalla?

Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:ssä säädetään ns. työnantajan isännänvastuusta. Isännänvastuun nojalla työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Vahingonkorvauslain säännökset koskevat kuitenkin ainoastaan sopimuksen ulkoisia vastuusuhteita ja Korkein oikeus onkin linjannut ratkaisussaan KKO 2005:135, ettei vuokrayrityksen vastuuta voida arvioida vahingonkorvauslain nojalla. Koska käyttäjäyritys ja vuokrayritys ovat sopimussuhteessa keskenään, on asiaa arvioitava sopimusperusteisen vastuun nojalla. Tällöin on arvioitava sitä, onko vuokrausyritys rikkonut sille sopimuksesta johtuvia velvoitteitaan ja toisaalta sitä, onko vuokrausyritys muutoin sitoutunut vastaamaan työntekijänsä aiheuttamasta vahingosta.

Ratkaisussa KKO 2005:135 oli kyse tapauksesta, jossa huoltoasemalla työskennellyt vuokratyöntekijä oli anastanut varoja huoltoaseman kassakaapista. Huoltoasemayritys vaati vahingonkorvausta vuokrausyritykseltä. Vuokrausyrityksen todettiin toimittaneen huoltoasemayrityksen haastateltavaksi kolme taustoiltaan tarkistettua ammattitaitoista työntekijäehdokasta, joiden välillä huoltoasemayritys oli saanut suorittaa lopullisen valinnan. Vuokrausyrityksen ei edes väitetty laiminlyöneen vaadittua huolellisuusvelvoitettaan työntekijän valintaa koskevassa prosessissa. Vuokrausyrityksen ei muutoinkaan katsottu sitoutuneen siihen, että se vastaisi vuokratyöntekijöiden käyttäjäyritykselle aiheuttamistaan vahingoista. Huoltoasemayrityksen korvausvaatimus hylättiin

Tapauksesta ilmenee kaksi selvää pääsääntöä: 1) Vuokrausyrityksen vastuuta ei arvioida vahingonkorvauslain nojalla, ja 2) ellei muuta ole sovittu, vuokrausyrityksen vastuun syntyminen edellyttää, että vuokrausyrityksen katsottaisiin jotenkin laiminlyöneen sopimukseen perustuvia velvoitteitaan. Vastuu voisi syntyä esimerkiksi tilanteessa, jossa vuokrausyritys olisi esimerkiksi antanut virheellisiä tietoja työntekijän pätevyydestä taikka soveltuvuudesta tehtävään. Pääsääntöisesti kuitenkin käyttäjäyritys joutuu kantamaan riskin vuokratyöntekijän virheistä samaan tapaan kuin työnantaja yleensä. Myös reaaliargumentit puoltavat tällaista vastuunjakoa. Vaikka vuokrausyritys onkin muodollisesti työntekijän työnantaja, käyttäjäyrityksellä on tosiasialliset mahdollisuudet valvoa työn tekemistä ja antaa työntekoa koskevia määräyksiä.

Työntekijän vastuu käyttäjäyritykselle aiheutuneesta vahingosta

Jos/kun käyttäjäyritys ei edellä mainituista syistä onnistu saamaan korvausta vuokrausyritykseltä, saattaa käyttäjäyritys esittää korvausvaatimuksen työntekijää kohtaan. Koska työntekijän ja käyttäjäyrityksen välillä ei ole sopimussuhdetta, ei vahingonkorvauslain soveltamiselle ole estettä. Tavallisesti työntekijän vastuuta työnantajalle aiheuttamastaan vahingosta arvioitaisiin työsopimuslain 12:1 §:n 3 momentin säännöksen mukaisesti. Työsopimuslain mainittu lainkohta sisältää kuitenkin ainoastaan viittauksen VahL 4:1 §:n säännökseen ja näin ollen vuokratyöntekijän korvausvastuu on sama kuin työsuhteissa yleensäkin. Vahingonkorvauslain 4 luvun 1 §:n säännöksen mukaan työntekijä on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Jos sen sijaan vahinko on aiheutettu tahallisesti, on täysi korvaus tuomittava, jollei erityisistä syistä harkita kohtuulliseksi alentaa korvausta.

Sivulliselle aiheutunut vahinko

Oma kysymyksensä on, kummalle yritykselle isännänvastuu kuuluu silloin, kun vahinko aiheutuu sivulliselle? Kantaako muodollinen työnantaja eli vuokrausyritys isännänvastuun, vai kuuluuko vastuu käyttäjäyritykselle?

Mikäli vahinko aiheutuu käyttäjäyrityksen sopimuskumppanille – esimerkiksi käyttäjäyrityksen asiakkaalle – on asia sinänsä selkeä. Tällaisessa tilanteessa, käyttäjäyritys vastaa vahingosta omaa sopimuskumppaniansa kohtaan sopimusperusteisen vahingonkorvausvastuun oppien mukaisesti. Sen sijaan, tilanteessa, jossa vahinko aiheutuu kokonaan ulkopuoliselle – esimerkiksi ohikulkijalle kadulla – ei isännänvastuun kohdentuminen ole täysin selkeää. Muodollisesti vuokrausyritys on työntekijän työnantaja, kun taas käyttäjäyritys ei ole edes sopimussuhteessa työntekijään. Näin ollen työnantajan isännänvastuu näyttäisi kohdistuvan vuokrausyrityksen kannettavaksi.

Toisaalta, oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että isännänvastuu saattaisi kohdistua myös käyttäjäyritykseen vuokrausyrityksen rinnalla. Täsmälleen ottaen isännänvastuuta koskeva vahingonkorvauslain 3:1 §:n säännöstä sovelletaan myös sellaisiin itsenäisiin yrittäjiin, jotka ovat rinnastettavissa työntekijään. Saman pykälän 3 momentissa on säädetty isännänvastuun kohdistuvan myös luottamustoimeen valittuihin ja muihin toisen pyynnöstä toisen lukuun tehtävää suorittaviin henkilöihin. Näin ollen asiaa ei tulekaan lähestyä yksinomaan työsopimuslain mukaisen työntekijä käsitteen kautta, vaan isännänvastuun tarkoittama työntekijä tulee ymmärtää selvästi laajemmin. Sanotun lainkohdan esitöistäkään ei kuitenkaan löydy mainintaa siitä, tulisiko isännänvastuun kohdistua myös vuokratyöntekijän käyttäjäyritykseen. Kysymys näyttäisi jääneen vaille huomiota isännänvastuunormistoa valmisteltaessa. Edellä sanotuista syistä, voidaan pitää varsin mahdollisena, että suhteessa vahingonkärsijään, isännänvastuu kohdistuu vuokrausyritykseen rinnalla myös käyttäjäyritykseen.