Testamentti ja osittaisluopumismahdollisuus

Perinteisesti testamenttia mielletään ensisijaiseksi perintösuunnittelun instrumentiksi. Testamentilla voidaan esimerkiksi lisätä perillisten harkintavaltaa sen suhteen, siirtävätkö he perinnön osittain suoraan seuraavalle sukupolvelle. Tällöin voidaan joustavasti määritellä, ottaako testamentinsaaja vastaan esimerkiksi vain perintöverovapaan osan ja antaa lopun siirtyä suoraan sijaantuleville testamentinsaajille eli yleensä omille lapsille. (ks. blogit Sanna Sarjanen: Perinnöstä ja testamentista luopuminen 24.1.2024) Perintöverovapaa määrä on 1.1.2026 noussut 29 999 euroon. (Janita Suhonen 30.12.2025: Ajankohtaista perhe- ja jäämistöoikeudessa: Perintö- ja lahjaverolain muutokset) Vaihtoehtoisesti testamentintekijä voi ohjata testamentilla varoja kuolinpesästään päältäpäin esimerkiksi suoraan lapsenlapsilleen pienemmissä erissä, jolloin jäämistö jakautuu useammalle saajalle. Toisinaan ylipäänsä oman perillispiirin määrittely on paikallaan. (blogi Sanna Sarjanen 24.11.2023: Oletko naimisissa eikä sinulla ole omia lapsia? Tee testamentti.)

Elinaikaiset lahjoitukset

Elinaikaisilla lahjoituksilla puolestaan tähdätään usein siihen, että se jäämistö josta testamentilla määrätään, olisi arvoltaan olennaisesti pienempi ja verotus jakaantuisi pidemmälle ajanjaksolle ja pienempiin osiin. Perintö- ja lahjaverotuksen progressiivisuuden vuoksi tällä on olennainen merkitys, kuten myös sillä, että perintövero ja lahjavero ovat asteikollisesti hyvin lähellä toisiaan.

Lahjoitusten suunnittelu kannattaa yleensä aloittaa keskustelulla lahjansaajien kanssa, ja konkreettisesti omaisuuseristä, joiden arvo on noussut omana omistusaikana. Tällaisia ovat tyypillisesti yksittäiset osakelajit tai muut sijoitusinstrumentit, tai esimerkiksi sijoitusasunnot. Välilahjoittamalla tuottoa kerryttänyt omaisuuserä voidaan sen hankintameno päivittää nykyarvoonsa eli käytännössä lahjaverotuksessa käytettävään arvoon. Perusajatuksena on tällöin se, että lahjansaajan on verotuksellisesti edullisempi toteuttaa myynti, kuin mitä se itselle olisi.

Täysin muista syistä toinen hyvä ja paljon käytetty lahjoituskohde on vapaa-ajan asunto. Sen osalta lahjoituksella pyritään yleensä estämään omistuksen pirstaloituminen oman poismenon jälkeen. Vapaa-ajan asuntoihin liittyy yleensä paljon tunnepitoista aineista, mutta myös ylläpitokuluja, joista ei aina päästä yhteisomistustilanteissa sopuun. Tyypillisesti lahjanantaja pidättääkin itsellään elinikäisen käyttö- ja hallintaoikeuden, jolla voidaan vaikuttaa lahjaveron määrään ja toisaalta säästää lahjansaajia kiinteistön ylläpitokuluilta ainakin omana elinaikana.

Edunvalvontavaltuutus – lahjoitukset valtuutuksen vahvistamisen jälkeen

Tulevaisuudessa myös varautuminen edunvalvontaa silmällä pitäen voi olla olennaista, sillä edunvalvontavaltuutuksesta annettuun lakiin tehtävillä muutoksilla (lakiehdotus HE 69/2025) tähdätään osittain sallivampaan linjaan valtuuttajan varoista tehtävien lahjoitusten osalta. (ks. edunvalvontavaltuutuksen perusteista Selina Sinisalo 5.12.2025: Turvaa tulevaisuutesi ajoissa: laadi edunvalvontavaltakirja.) Tavanomaiset ja taloudelliselta merkitykseltään vähäiset lahjat olisivat sallittuja, mikäli niiden antaminen on valtakirjassa erikseen sallittu. Avoin muotoilu viittaa vahvasti siihen, että valtuuttajan varallisuusolot kokonaisuudessaan ovat määräävässä asemassa, kun pohditaan tavanomaisuutta ja vähäisyyttä. Rajoitteena on kuitenkin se, että lahjoitukset eivät vähäisinäkään ole sallittuja valtuutetulle itselleen tehtynä. Tässä törmätään edunvalvontavaltuutuksen perusteisiin, eli kaikki oikeustoimet joissa valtuutettu on itse vastapuolena, ovat lähtökohtaisesti kiellettyjä. Lakiehdotuksen mukaan tällaisessa esteellisyystilanteessa voitaisiin kuitenkin nimetä jälkikäteen esteetön varahenkilö esimerkiksi lahjoitustoimea varten, mikäli lahjoituksista on yksilöity määräys valtakirjassa. Tällä hetkellä nimeäminen ei vielä ole mahdollista, sillä jälkikäteen nimettävään henkilöön sovelletaan holhoustoimilain säännöksiä, joiden mukaan lahjoitukset ovat kategorisesti kiellettyjä. Eli tällä hetkellä valtuutetun valinta jälkikäteen on liian myöhäistä.

Toisaalta lahjoitusmääräysten muotoilu on oma taiteenlajinsa. Niiden osalta tasapainotellaan yleensä paitsi sen suhteen, mitä varallisuutta ylipäänsä on lahjoitettavana omien ja puolison taloudellisten tarpeiden huomioimisen jälkeen ja toisaalta sen, millä tapaa varallisuus voi mahdollisesti tulevaisuudessa tulla huomioitavaksi esimerkiksi hoitokotimaksujen määräytymisen perusteena. Yhtä lailla nykymallissakin, jossa mm. hoitokotimaksut määräytyvät juoksevien tulojen perusteella, voi olla tarve vaikuttaa tulojen kertymiseen edunvalvontavaltuutuksen vahvistamisen jälkeen. Eläke- ja palkkatulojen lisäksi huomion tulisi kiinnittyä tuloja generoivaan omaisuuteen kuten mm. osakesijoituksiin, sijoitusasuntoihin ja metsään. Jos elinaikaiset lahjoitukset ovat omassa tilanteessa missään määrin varteenotettava vaihtoehto, suunnitelmien toteutumiseen on hyvä varautua edunvalvontavaltakirjassa, mikäli niitä ei toimintakykyisenä ollessaan ehtisi itse toteuttaa. Edellytyksenä lahjoitusmääräykselle edunvalvontavaltakirjassa on sen riittävä yksilöinti. Yleensä otetaan kantaa myös tehtävien lahjoitusten ennakkoperintöluonteeseen, lasten sukuhaarojen tasapuoliseen kohteluun ja lahjansaajien aviopuolisoiden avio-oikeuteen lahjoitettavaan omaisuuteen. Luonnollisesti varallisuutta käytetään kuitenkin ensisijaisesti oman hyvinvoinnin ja hoidon turvaamiseen valtuutuksen voimassaoloaikana, eli tässä mielessä lahjoitukset ovat aina harkinnanvaraisia.

Edunvalvontavaltuutus – monipuolinen instrumentti

Edunvalvontavaltuutus on muiltakin osin mielenkiintoinen asiakirja, sillä sen merkitys voi muodostua hyvinkin pitkäaikaiseksi. Asiantuntijan kanssa laadittuna tulee yleensä pohdittua asioita, joiden merkitystä ja vaikutusta on vaikea etukäteen hahmottaa. Mikäli valtuutetun vanhemmat ovat elossa, tai valtuutettu on yhdessä puolisonsa kanssa laatinut keskinäisen testamentin, voi olla tarve edunvalvontavaltakirjassa määritellä voiko valtuutettu tarvittaessa luopua perinnöstä tai testamentista omien lastensa hyväksi. Jos erillistä mainintaa ei ole, tällaista luopumistoimea ei lähtökohtaisesti katsota valtuuttajan edun mukaiseksi ja se on kategorisesti kiellettyä. Usein unohdetaan myös testamentilla perustettujen hallintaoikeuksien merkitys. Erityisesti vanhemmissa, puolisoiden laatimissa testamenteissa, on annettu hyvinkin laajoja hallintaoikeuksia leskelle. Hallintaoikeuksista olisi tärkeä voida myös luopua tarvittaessa vastikkeetta ja mahdollisimman joustavasti, mikäli tilanne vaatii. Hallintaoikeudesta luopuminen on ehdoton edellytys, mikäli omaisuuserä on tarkoitus myydä ulkopuoliselle. Parhaimmillaan edunvalvontavaltakirja laaditaan ja vähintään tarkistetaan linjaan testamenttimääräysten kanssa.

Vastaavasti avio-oikeuden vaikutusta on hyvä arvioida, ja erityisesti sitä miten se voidaan parhaalla mahdollisella tavalla huomioida osana laajempaa perintösuunnittelua omien perillisten näkökulmasta. Edunvalvontavaltakirjassa otetaankin usein kantaa siihen, saako valtuutettu luopua avio-oikeuden nojalla mahdollisesti saatavasta tasingosta tai lesken oikeudesta olla luovuttamatta tasinkoa.

Esteellisyystilanteet

Kaikki edellä mainitut suunnittelutoimet vaativat kuitenkin valtakirjaan otettujen määräysten lisäksi edellä mainittua esteellisyysvaltuutettua, nykyisissä valtakirjoissa ennakkoon nimettynä tai uusissa, lakiehdotuksen voimaantulon jälkeen laadituissa valtakirjoissa myös jälkikäteen, esimerkiksi lahjoitustilanteessa nimettynä. Esteellisyysvaltuutettu on henkilö, joka ei edunvalvontavaltuutuksesta annetun lain mukaan ole esteellinen suhteessa valtuutettuun. Valtaosa edunvalvontavaltakirjoista laaditaan ns. perheen sisäisiksi, eli puolisot valtuuttavat toisensa ensisijaisiksi valtuutetuiksi, kun taas toissijaisten ja varavaltuutettujen tehtävää nimetään hoitamaan lapset, usein ikäjärjestyksessä. Valtakirjoista jää valitettavan usein puuttumaan esteellisyysvaltuutettu tilanteisiin, joissa tarve ilmenee. Esimerkiksi kuolinpesäasioissa perheenjäsenet ovat usein esteellisiä edustamaan valtuuttajaa, sillä he ovat todennäköisimmin itse saman kuolinpesän osakkaita.

Annetussa lakiehdotuksessa myös näitä esteellisyyssäännöksiä kevennetään. Nykymallissa valtuuttajan lapsen hoitaessa valtuutetun tehtävää, sukulaissuhteessa lähin esteetön henkilö löytyy lapsen serkuista. Lakiehdotuksen mukaan esteetön olisi myös valtuutetun vanhemman sisarus, eli käytännössä valtuutetun tehtävää hoitavan lapsen enot, sedät ja tädit. Koska he ovat yleensä vanhempien kanssa samaa ikäpolvea, muutoksen vaikutus ei liene merkittävä. Esteellisten henkilöiden piirin supistaminen onkin tehty erityisesti sellaisia suhteellisen yleisiä ositus- ja perinnönjakotilanteita silmällä pitäen, joissa valtuutettu -lapsen vastapuolena on valtuutetun vanhemman (valtuuttaja) sisarus ja joissa riski intressiristiriidan muodostumiseen on vähäinen.

Lakiehdotukseen sisältyvän siirtymäsäännöksen vuoksi lakimuutokset eivät astu voimaan takautuvasti, eli ne eivät tule koskemaan ennen lain voimaantuloa laadittuja edunvalvontavaltakirjoja. Tämän vuoksi olisi hyvä tarkistuttaa lain voimaan tultua nykyiset asiakirjat ja niiden ajantasaisuus. Edunvalvontavaltuutuksia on voinut laatia vuodesta 2007 alkuperäisen lain voimaan tultua, mutta vasta viime vuosien soveltamiskäytännöstä saatujen kokemusten valossa voidaan arvioida, kuinka monipuolisia erityisesti vanhemmat valtakirjat ovat. Esimerkiksi juuri esteellisyyskysymykset ovat asia, joita vanhemmissa papereissa ei yleensä ole otettu millään tavalla huomioon.