Asianajaja on riitojen ratkaisun ammattilainen. Hän osaa selvittää sotkuiset asiat ja sotkea selvät asiat.
Hyvää asianajajatapaa koskevat ohjeet määrittelevät, että asianajajakunnalla on oikeusvaltiossa keskeinen osa oikeusjärjestyksen ja oikeudenhoidon toteuttamisessa ja kehittämisessä sekä riitojen välttämisessä ja niiden ratkaisemisessa. Asianajajan on arvioitava tehtävän kuluessa, onko asiassa mahdollisuutta sovinnolliseen ratkaisuun tai vaihtoehtoisten riidanratkaisumenetelmien käyttöön.
Melkoisen suuri osa asianajajien hoidettaviksi tulevista riita-asioista ratkaistaan asianajajien ja osapuolten välisen yhteydenpidon tuloksena erilaisin sopimuksin. Siinä käytetään, kuten lapsen kasvatuksessa uhkailua, painostusta, maanittelua ja jopa asia-argumentteja. Neuvottelutaito, kaunopuheisuus ja sujuva kynä ovat hyviä apuvälineitä.
Meille asianajajille perinteinen, tuttu ja turvalliselta tuntuva tapa ratkaista riitoja on ”käräjillä tavataan” – kommentti. Siinä ratkaisumenettely on strukturoitu, roolit määritelty lain tasolla ja lopputulos – tuomarista riippuva. Tämä turvallinen ja hyvä menettely johtaa voitto – häviö lopputulokseen. Se heikentää osapuolten usein ennestään huonoja suhteita. Se on monien mielestä kallis ja vielä useimpien mielestä epävarma.
Me Vanhan Liiton asianajajat – ja tuomarit – opettelemme tukka pystyssä (kenellä sitä enää on jäljellä) ja kauhun sekaisin tuntein 21.5.2011 voimaan tulleen riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain säännöksiä ja sen mukaista menettelyä. Asiaahan on alettu tutkia syvällisesti.
Tieteentekijöiden mukaan konfliktit merkitsevät häiriöitä, jotka haittaavat normaaleja prosesseja. On havaittu, että konflikteilla on tapana eskaloitua ja juridisoitua. Tähän tarvitaan konfliktien hallintaa. Riidalla on yleensä viitattu juridisoituneeseen konfliktiin, josta on leikattu oikeudellisesti irrelevantit tekijät pois. Konfliktien muuntumista oikeusriidoiksi on kutsuttu ”oikeuden mobilisaatioksi”.
Olisiko siis mahdollista ratkaista riita siten, että se johtaa voitto – voitto lopputulokseen? Voisivatko osapuolet itse hallita tilannetta? Olisiko mahdollista saavuttaa tällä tavalla laadukas ratkaisu? Tähän kaiketi sovittelu pyrkii parhaimmillaan. Sovittelu on rakenteellistunut vapaaehtoinen menettely, jossa neutraali kolmas osapuoli auttaa riiteleviä osapuolia saavuttamaan keskinäisen sovinnon. Sovittelussa on kyse avustetusta neuvotteluprosessista. Sovittelun teoreettisia malleja on useita ja tekniikoita vielä enemmän.
Tutkimuksesta on syytä palata nopeasti lain suomaan ohjeistukseen, jonka mukaan tuomioistuinsovittelulla pyritään asian sovinnolliseen ratkaisuun. Tuomioistuinsovittelun edellytyksenä on, että asia soveltuu soviteltavaksi ja sovittelu on tarkoituksenmukaista osapuolten vaatimuksiin nähden. Asiaa sovittelemaan määrätään sovittelija, jona toimii asiaa käsittelevän tuomioistuimen tuomari.
Lain mukaan sovittelu on toteutettava joutuisasti sekä tasapuolisuutta ja puolueettomuutta noudattaen, mitkä ovat älyttömän hyviä ja toimivia tavoitteita. Mikäpä enemmän rassaa takaraivossa, kuin pitkittynyt riita?
Sovittelijan tulee kuulla osapuolia ja neuvotella heidän kanssaan. Osapuolten suostumuksella voidaan kuulla muitakin henkilöitä ja esittää muuta selvitystä. Sovittelija voi neuvotella osapuolen kanssa muiden osapuolten läsnä olematta, jos osapuolet tähän suostuvat. Menettelyn muusta järjestämisestä sovittelija päättää osapuolten kanssa neuvoteltuaan. Eipä ole siis prosessille laitettu kummoisia muotovaatimuksia. Tämähän meitä käräjävekkuleita oudoksuttaa.
No, mihin se tuomioistuinsovittelun pyrkimys ratkaisuun johtaa? Tuomioistuinsovittelu päättyy, kun:
1) asiassa vahvistetaan sovinto tai osapuolet ilmoittavat sovittelijalle muuten sopineensa asian;
2) osapuoli ilmoittaa sovittelijalle, että ei halua asiaa enää soviteltavan; tai
3) sovittelija päättää osapuolia kuultuaan, että sovittelun jatkaminen ei ole enää perusteltua.
Sovittelun päättymisestä 2 ja 3 kohdan mukaisesti sovittelijan on ilmoitettava osapuolille. Sovittelun päättyessä tuomioistuimessa myös oikeudenkäyntiasiana käsiteltävänä olevassa asiassa 2 tai 3 kohdan mukaisesti asian käsittelyä jatketaan riita-asian käsittelystä säädetyssä järjestyksessä.
Tuomioistuinsovittelu oli varsin vähäistä alkuvuosina, mutta muutamien käräjäoikeuksien otettua sovittelumenettelyn kehityskohteeksi, on niiden määrä lisääntynyt huomattavasti. Tilastotiedon mukaan vuonna 2014 päättyi käräjäoikeuksissa 1219 tuomioistuinsovittelua. Tämä merkitsi, että noin 12-15 prosenttia kaikista riitaisista siviiliasioista ohjautui sovitteluun.
Mikkelin leveysasteelta näkökulman sovintoon antavat Savon siännöt: ”Turpavärkillä kaelotettuun tarjookseen on annettava vastaas oekopiätä tae muuten tarjoos katotaan tulleen hylätyks. Elikkä se vanaha sanonta, että vaetiolo on myöntymisen merkki, ee sitten lakiasijoessa kyllä pie yhtään paekkoosa vuan on tässäe tappaaksessa just ihan päevastoen.”
