Kuolinpesän oikeudenomistajilla tarkoitetaan henkilöitä tai tahoja, joilla on oikeus kuolinpesän omaisuuteen. Tämä voi olla monivaiheinen ja monimutkainen prosessi, sillä perimysjärjestys ja oikeudenomistajien asema määräytyvät monen eri tekijän perusteella. Perunkirjoituksen kannalta on tärkeää, että oikeat oikeudenomistajat ovat perintökaaren säätämällä tavalla tulleet kutsutuiksi perunkirjoitustilaisuuteen ja perinnönjaon yhteydessä on puolestaan varmistuttava siitä, että perimys ja omaisuuden jakaminen toteutuu oikealla tavoin. Tässä kirjoituksessa käsitellään kuolinpesän oikeudenomistajia, heidän roolejaan perinnönjaossa sekä tarkastellaan perintökaaren ja avioliittolain sääntöjä.
1. Lakimääräiset perilliset, adoptiolapset ja valtio perillisinä
Lakimääräiset perilliset ovat niitä, jotka perivät omaisuuden lain mukaan ilman testamenttia. He voivat olla esimerkiksi vainajan lapset, vanhemmat, sisarukset tai muut lähisukulaiset. Sukuselvityksellä selviää, keitä nämä perilliset ovat. Sukuselvitys sisältää kaikki tarvittavat todistukset perillisten selvittämiseksi ja sen voi tilata 15-vuotiaasta eteenpäin maistraatista tai seurakunnasta, riippuen siitä, kuuluiko vainaja kirkkoon.
Perintökaaren säädökset:
Perintökaaren (40/1965) mukaan lakimääräiset perilliset jakavat perinnön perintöoikeuden mukaan. Perintökaaren 2 luvun 1 §:n mukaan rintaperillisillä (lapset) on oikeus perintöön ensimmäisenä perintöjärjestyksessä. Mikäli perijöitä ei ole, perilliset voivat olla myös kauempana olevia sukulaisia tai valtion, joka perii, jos ei ole perillisiä eikä testamenttia.
Testamentin vaikutus:
Lakimääräisen perillisen perimysoikeus voidaan syrjäyttää testamentilla, mutta poikkeuksena ovat vainajan rintaperilliset eli yleensä vainajan lapset, joilla on pääsääntöisesti oikeus lakiosaansa testamentista huolimatta (perintökaaren 7 luku, 5 §).
Adoptiolapset otetaan myös huomioon perukirjassa. Adoptiolasten perimysoikeus riippuu adoptiotyypistä. Vahva adoptio (tehty vuoden 1980 jälkeen) antaa adoptiolapselle saman aseman kuin biologiselle lapselle, mutta heikko adoptio (ennen vuotta 1980 tehty) tuo osittaista perimysoikeutta vain biologisiin ja adoptiovanhempiin. Tässä voi olla eroja, joten asiantuntijan apu voi olla tarpeen.
Jos kuolinpesällä ei ole perillisiä eikä testamenttia, perii Suomen valtio omaisuuden. Tämä tilanne voi tulla kyseeseen, jos vainajalla ei ollut lähiomaisia, joilla olisi oikeus perintöön (perintökaaren 5 luku, 1 §).
2. Yleistestamentinsaaja ja legaatinsaaja
Yleistestamentinsaaja on henkilö tai yhteisö, joka on oikeutettu saamaan tietyn osuuden kuolinpesän omaisuudesta testamentin mukaan. Tässä ei ole kyse kuolinpesän osakkuudesta, vaan testamentilla määrätystä osuudesta.
Legaatinsaaja puolestaan on taho, jolle on testamentattu tietty omaisuuserä, kuten esimerkiksi tietty summa rahaa tai jokin esine (esimerkiksi auto tai asunto). Legaatti ei tee saajasta kuolinpesän osakasta, vaan se on vain erityinen omaisuuserä, joka menee testamentin mukaisesti.
Perintökaaren mukaan legaatin saaja ei ole kuolinpesän osakas eikä osallistu perinnönjaon muihin osiin, vaan saa vain testamentissa määrätyn omaisuuserän.
3. Leski ja entinen aviopuoliso
Vainajan aviopuoliso eli leski sekä mahdollinen entinen aviopuoliso ovat kuolinpesän osakkaita, kunnes ositus on toimitettu. Ositus tarkoittaa puolisoiden omaisuuden erottamista toistensa omaisuudesta, ja se voi olla osittainen tai kokonaan toteutettu avioehdon avulla. Jos ositusta ei ole tehty, entinen aviopuoliso voi silti olla osakkaana.
Avioliittolain säädökset:
Avioliittolain (234/1929) mukaan puolisoilla on oikeus ositukseen, jos avio-oikeus omaisuuteen on voimassa. Aviopuolison oikeus omaisuuteen määräytyy avio-oikeuden mukaan, joka koskee puolisoiden yhteistä omaisuutta. Mikäli ositus ei ole toimitettu, entinen aviopuoliso voi olla osakkaana, vaikka pariskunta olisi eronnut. Tällöin hänen osuutensa voidaan määrittää osituksen perusteella.
Osituksen tekemiselle ei ole määräaikaa, mutta jos ositus jää tekemättömäksi, se voi aiheuttaa epäselvyyksiä omaisuuden jaon suhteen. Avioliittolain 85 §:n mukaan ositus voidaan tehdä milloin tahansa puolisoiden kuoleman jälkeen, mutta jos ositusta ei ole tehty, leski voi olla osakkaana kuolinpesässä.
4. Toissijaiset perilliset
Toissijaiset perilliset ovat henkilöitä, jotka eivät peri heti vainajan kuoleman jälkeen, vaan vasta myöhemmin. Tällaisia perillisiä voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa vainajalla ei ollut lapsia ja omaisuus menee leskelle, mutta toissijaiset perilliset saavat perintöoikeuden vasta lesken kuoltua.
Perintökaaren säädökset:
Toissijaiset perilliset voivat olla joko lain nojalla määräytyviä tai testamentilla määrättyjä. Heidät merkitään perukirjaan, vaikka perintö meneekin heille vasta myöhemmin. Perintökaaren 3 luvun 1 §:n mukaan toissijaiset perilliset voivat periä vasta toisen perimysvaiheen aikana, esimerkiksi lesken kuoleman jälkeen.
5. Perukirjan osakastietojen vahvistaminen
Perukirjan osakastietojen vahvistaminen Digi ja väestötietoviraston kautta ei ole pakollista, mutta se voi helpottaa kuolinpesän asioiden hoitoa. Esimerkiksi kiinteistökaupan yhteydessä ostaja voi haluta varmistua myyjän oikeudesta omistaa kiinteistöt. Huomioiden asunto-osakkeiden siirtymisen sähköiseen rekisteriin voi osakastietojen vahvistaminen jouduttaa myös asunto-osakkeen kauppaan liittyvää omistuksen siirtomerkinnän prosessia.
Yhteenveto
Lakimääräiset perilliset, adoptiolapset, valtio, leski, entinen aviopuoliso, yleistestamentinsaaja ja toissijaiset perilliset – kaikki he voivat olla osakkaita kuolinpesässä. Kuolinpesän hoitaminen edellyttää tarkkaa ymmärrystä perintöoikeudesta, testamentin vaikutuksista ja mahdollisista erikoistilanteista, kuten osituksen tarpeellisuudesta tai adoptiolasten asemasta. Joskus kuolinpesän osakkaita on enemmän kuin aluksi arvelee.
Asianajotoimisto Fennossa hoidetaan laajasti perhe- ja jäämistöoikeudellisten toimeksiantojen hoito, joten puoleemme voi kääntyä tällaisten asioiden selvittämisessä, perukirjan laadinnassa sekä osituksen ja perinnönjaon toteutuksessa.
