Hallituksen esitys HE 107/2017 vp
Hallituksen esitys HE 107/2017 vp 19.9.2017 eduskunnalle laeiksi vuoden 2018 tuloveroasteikosta ja tuloverolain muuttamisesta sisälsi muun muassa esityksen, jossa ehdotetaan tuloverolakiin lisättäväksi säännös työnantajan kustantaman koulutuksen verovapaudesta.
Alla muutamia poimintoja hallituksen esityksestä:
Työnantajien järjestämän ja kustantaman koulutuksen tarve on entisestään lisääntynyt globalisaation, talouden rakennemuutoksen sekä työelämän muutosten johdosta, jotka edellyttävät työntekijöiltä uusia tiedollisia ja taidollisia valmiuksia. Hallitus päätti keväällä 2017 puolivälitarkastelussaan edistää työntekijöiden koulutusmahdollisuuksia selkeyttämällä ja laajentamalla työnantajan kustantaman koulutuksen verovapautta työntekijän verotuksessa.
Työryhmä ehdotti, että tuloverolakiin lisättäisiin nimenomainen säännös työnantajan tarjoaman koulutuksen verovapaudesta työntekijän henkilökohtaisessa verotuksessa. Tuloverolakiin ehdotetaan sen vuoksi lisättäväksi uusi 69 b §.
Kyseisen pykälän 1 momentin mukaan veronalaista tuloa ei syntyisi työnantajan kustantamasta työntekijän koulutuksesta, joka tapahtuu työnantajan tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan intressissä. Säännös ei täysin vastaisi nykyistä verotus- ja oikeuskäytäntöä, vaan olisi tätä laajempi. Säännöstä olisi tarkoitus tulkita laajasti. Lähtökohtaisesti koulutuksen katsottaisiin tapahtuvan työnantajan intressissä, kun työnantaja kustantama koulutus on hyödyllistä työntekijän nykyisten tai tulevien työtehtävien kannalta saman tai samaan konserniin kuuluvan työnantajan palveluksessa. Koulutuksen toteuttamistavalla tai sillä millaiseen tutkintoon tai ammattinimikkeeseen se mahdollisesti johtaisi, ei olisi merkitystä verovapautta arvioitaessa. Verovapaata voisi siten olla esimerkiksi tutkintoon johtava peruskoulutus, ammattikoulutus, ammatillinen täydennyskoulutus, jatkokoulutus ja lisäpätevyyttä tuova koulutus.
Säännös tulisi sovellettavaksi myös yhtiön johtoon ja hallintoon, osakeyhtiön osakkaisiin sekä avoimen- ja kommandiittiyhtiön yhtiömiehiin. Työntekijän tai hänen lähipiiriin kuuluvan henkilön osakkuusasema työnantajayrityksessä ei estäisi koulutuksen verovapautta, jos koulutus tapahtuu työnantajan intressissä eikä koulutusta kustanneta osakkuusaseman perusteella.
Mikäli työnantajan kustantama koulutus ei liittyisi työntekijän nykyisiin tai tuleviin työtehtäviin, kyse olisi palkaksi katsottavasta veronalaisesta edusta. Jos työnantaja esimerkiksi palkitsisi työntekijän hyvästä työsuorituksesta kustantamalla tälle golfkurssin, kyse olisi työntekijälle palkaksi katsottavasta etuudesta. Koulutuksesta voisi syntyä työntekijälle palkaksi katsottava etu myös silloin, jos koulutusta tarjottaisiin sovitun veronalaisen korvauksen sijaan. Tämän tyyppisestä tilanteesta olisi kyse esimerkiksi silloin, jos työntekijä voisi itse valita, osallistuuko hän tiettyyn koulutukseen vai ottaako vastaavan summan rahana tai muuna etuna. Palkaksi katsottavasta edusta olisi kyse myös silloin, jos sovittu rahabonus maksettaisiin koulutuksen muodossa.
Pääsäännöstä poiketen veronalaista tuloa olisivat matkakustannusten korvaukset matkoista, jotka työntekijä tekee opiskellakseen ylioppilastutkintoa, ammatillisesta koulutuksesta annetussa laissa (531/2017) tarkoitettua ammatillista perustutkintoa, yliopistolaissa (558/2009) tarkoitettua alempaa tai ylempää korkeakoulututkintoa, ammattikorkeakoululaissa (932/2014) tarkoitettua ammattikorkeakoulututkintoa tai ylempää ammattikorkeakoulututkintoa taikka edellä mainittuja vastaavia ulkomaisia tutkintoja. Poikkeus koskisi vain työntekijälle maksettavia tuloverolain 71 §:ssä tarkoitettuja matkakustannusten korvauksia. Muiden edellä mainittujen tutkintojen suorittamiseen liittyvien työnantajan maksamien koulutuskustannusten osalta verovapaus määräytyisi 1 momentin perusteella.
Ehdotettu matkakustannusten korvauksia koskeva poikkeus koskisi ainoastaan ammatilliseen perustutkintoon johtavaa koulutusta. Ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon suorittamiseen johtavan koulutuksen osalta matkakustannusten korvaukset määräytyisivät työnantajalta työmatkasta saatuja matkakustannusten korvauksia koskevien yleisten säännösten mukaisesti.
Rajoitus ei koskisi jatkotutkintoina suoritettavia lisensiaatin tutkintoja, tohtorin tutkintoja, ammatillisia jatkotutkintoja tai muuta yliopiston jatkotutkintoina pidettäviä tutkintoja. Esimerkiksi väitöskirjatyön osalta on nykyisessä verotuskäytännössä voitu katsoa, että matkakustannusten korvauksista ei työnantajan kustantamana synny veronalaista etua, joten tältä osin ei ole tarkoitus kiristää verotuskäytäntöä.
Ammattikorkeakouluopiskelun osalta rajoitus koskisi ammattikorkeakoululaissa tarkoitettuja viralliseen tutkintojärjestelmään kuuluvia ammattikorkeakoulututkintoja ja ylempiä ammattikorkeakoulututkintoja.
Esimerkiksi MBA- ja EMBA-tutkinnot eivät kuulu Suomen virallisen tutkintojärjestelmän piiriin, joten näiden koulutusohjelmien osalta voitaisiin maksaa myös verovapaita matkakustannusten korvauksia. MBA- ja EMBA-koulutusohjelmia on nykyisessä verotus- ja oikeuskäytännössä varsin laajasti pidetty sen luonteisena koulutuksena, josta aiheutuneista kustannuksista ei työnantajan maksamina ole syntynyt palkaksi katsottavaa tuloa. Verotuskäytäntöä ei ole tältä osin tarkoitus kiristää myöskään matkakustannusten korvausten osalta.
Ehdotettu rajoitus matkakustannusten korvausten verovapauteen koskisi tilanteita, joissa henkilö on oppilaitoksessa opiskelijana suorittamassa kyseiseen tutkintoon tähtäävää koulutusta. Rajoitus ei koskisi tilanteita, joissa työntekijä suorittaisi vain tiettyä tutkinnon osaa tai osia, vaikka kyseiset opinnot olisivat sellaisia, että ne voitaisiin lukea osaksi tutkintoa.
Vinkkinä verotusmielessä olisi, että sellaisissa tilanteissa jossa työntekijä ei voi henkilökohtaisessa verotuksessaan vähentää tulonhankkimismenona koulutuksen kuluja, voisi työnantaja puolestaan vähentää esityksen mukaiset työntekijän koulutuksesta aiheutuneet kulut ilman, että työntekijälle syntyy verotettavaa tuloa.
Tulolähdejaon poistamista valmistelevan lainsäädäntöhankkeen asiantuntijaryhmä, hankenumero VM123:00/2016
Asiantuntijaryhmä toimii tukena lainsäädäntöhankkeessa, jonka tehtävänä on valmistella tarvittavat säännökset osakeyhtiöiden (koskee myös osuuskuntia, mutta ei henkilöyhtiöitä) tulolähdejaon poistamiseksi tuloverolain ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain osalta. Valtiovarainministeriön kesäkuussa julkaisema muistio on käynyt lausuntokierroksella.
Ehdotuksen keskeisenä sisältönä on, että henkilökohtainen tulolähde (ei koske maatalouden tulolähdettä) hajotettaisiin, kiinteistöliiketoiminta säädettäisiin elinkeinotoiminnaksi ja muun tulolähteen toiminnan verotukseen sovellettaisiin elinkeinotoimintaa koskevia säännöksiä. Kiinteistöliiketoiminnan säätäminen elinkeinotoiminnaksi koskisi kaikkia verovelvollisia eli esimerkiksi myös yleishyödyllisiä yhteisöjä. Tämä aiheuttaisi nykyiseen käytäntöön huomattavia verotuksellisia muutoksia. Muun muassa osakehuoneiston vuokrauksen nykyinen verokanta muuttuisi 0 %:sta 20 %: iin jne. Mielenkiintoisena näkökohtana tulee olemaan kiinteistöliiketoiminnan määritelmä. Toiminnan luonne ja kokonaisarvio sekä tosiasiallinen käyttötarkoitus tulevat olemaan keskiössä. Mainittakoon vielä, että laajamittaista vuokraustoimintaa verotettaisiin EVL-tulolähteessä, mutta varat olisivat uutena omaisuuslajina sijoitusluonteisessa omaisuuden omaisuuslajissa. Elinkeinoverolain soveltamisalan laajentaminen toisi myös nykyiset TVL-yhtiöt konserniavustuksen antajien ja saajien piiriin.
Kuten jo edellä olevasta voi päätellä, niin tulolähdejaon poistaminen ei tosiasiassa merkitse verotuksen yksinkertaistamista. Arviona on, että muutokset tulisivat voimaan aikaisintaan vuoden 2019 alusta. Tulemme mielenkiinnolla seuraamaan tilanteen kehittymistä ja rajanvetotapausten tulkintaa. Onkin toivottavaa, että huomattavan arvovaltainen työryhmä pystyy aukaisemaan ehdotuksessaan juuri näiden osalta tilannetta, jotta pitkäkestoisilta tulkintariidoilta vältyttäisiin ja pystyttäisiin takaamaan verotuksen kohteena olevien yhteisöjen toimintojen mahdollisimman sujuva jatkuminen.
Muuta mielenkiintoista
Edellä mainittujen lisäksi on tulossa muutoksia mm. varainsiirtoverolakiin toimintamuodon muutoksissa ja verotusmenettelyyn (myöhästymismaksu, veronkorotusmuutokset jne.).
Lisäksi pöydällä on direktiiviehdotus, jossa verosuunnittelualalla toimivat välittäjät ja toissijaisesti verovelvolliset velvoitetaan raportoimaan veroviranomaisille rajat ylittävistä järjestelyistä. Järjestelyssä esimerkiksi maksetaan rajat ylittäviä maksuja, joiden saaja ei maksa tuloveroa niistä. Välittäjä on henkilö, jolla on verovelvolliseen nähden vastuu raportoitavan järjestelyn verotuksellisten näkökohtien suunnittelusta, edistämisestä, organisoinnista tai hallinnoinnista verotukseen liittyvien palvelujen tarjoamisen yhteydessä. Raportoitavat tiedot on ilmoitettava viiden työpäivän kuluessa siitä päivästä, jona välittäjä antoi raportoitavan järjestelyn verovelvollisen käyttöön toteuttamista varten. Tietenkin ilmoitusvelvollisuuden rikkomisesta määrättävien seuraamusten direktiivin mukaan tulee olla tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Tarkoitetaankohan noilla ilmaisuilla pelottavia, huomattavia ja ankaria? Direktiiviehdotuksen mukaan jäsenvaltioiden on implementoitava ehdotus viimeistään 31.12.2018.
Todettakoon lopuksi, että tieliikennelaista on ehdotettu poistettavaksi heijastimen käyttöä koskeva suositus sillä perusteella, että sitä ei ole sanktioitu (vs. edellä mainitut verotusmenettelyn muutokset). Onkohan näin, että tämä kovapäinen kansa ei muuten ymmärrä valtiovallan tahtotilaa. Olisiko kuitenkin heijastimen käyttöä koskeva suositus hyvä ottaa lakiin mukaan, koska se erinomaisen hyvin kuvaa valtiovallan tahtotilaa tehdä sekä päätöksiä että suosituksia kansalaisten parhaaksi, hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistämiseksi. Muuten alkaa tuntua siltä, että verotuslainsäädännön muutokset ovat kansalaisille ja yrityksille pelkkä kirosana ja direktiivi on ulkoavaruudesta tullut verottajan serkku (tämä on lapsilta saatu vastaus kysymykseen mikä on direktiivi).
Pitäisikö olla huolissaan vai iloinen muutoksista? Aika näyttää lakien soveltavuuden käytäntöön ja rajanvetotapausten tuoman epävarmuuden vaikutuksen yritysten ja yhdistysten taloudenpitoon. Edellä mainittujen mahdollisesti tehtävien muutosten kanssa on elettävä ja tultava toimeen. Ja niinhän me teemmekin, mutta harkitusti.
