Parin viime vuoden aikana olemme törmänneet poikkeuksellisiin markkinahäiriöitä aiheuttaviin ilmiöihin ja tämän johdosta ylivoimaisen esteen ja taloudellisen liikavaikeuden vaikutuksia sopimussuhteisiin on jouduttu tarkastelemaan. Juuri kun koronaviruksen liikesuhteisiin aikaansaamat markkinahäiriöt alkoivat hellittämään, laukaisi Ukrainan sota uuden markkinahäiriötilanteen liikesuhteisiin ja toimitusketjuihin. Pohdittavaksi on tullut, mikä merkitys on sillä, että oma toimitus sodan aiheuttaman markkinahäiriön johdosta joko viivästyy, käy kokonaan mahdottomaksi tai käy kenties täysin kannattamattomaksi, esimerkiksi materiaalien, komponenttien tai kuljetuskustannusten huomattavan nousun johdosta.
Koronaviruksen aiheuttaman epidemian alkuvaiheessa keväällä 2020 kirjoitimme blogin ylivoimaisesta esteestä. Tässä kirjoituksessa avaamme siihen läheisesti liittyvän, mutta vähemmän tunnetun ilmiön eli ”liikavaikeuden” käsitteitä ja vaikutuksia.
Ylivoimainen este sekä liikavaikeus oikeuttaa osapuolen viivästymään omasta suorituksestaan viivästymisen ajaksi. Ylivoimainen este (”Force majeure”) tarkoittaa lähtökohtaisesti sitä, että suoritus viivästyy tai käy mahdottomaksi ulkoisten seikkojen johdosta, joihin sopimuskumppani ei voi vaikuttaa. Esimerkkinä tällaisesta tilanteesta on tilanne, jossa myyjä on sitoutunut toimittamaan tietyn ostajaa varten ”räätälöidyn” tuotteen, mutta se on tuhoutunut eikä sellaista tuotetta enää ole, jota voisi toimittaa. Liikavaikeus (englanniksi ”Hardship”) puolestaan tarkoittaa tilannetta, jossa suoritus on sinänsä mahdollinen, mutta se edellyttäisi myyjältä kohtuuttoman suuria uhrauksia tai tulisi myyjälle kohtuuttoman kalliiksi. Tällainen tilanne on esimerkiksi silloin, kun on sitouduttu rakentamaan rakennus, mutta rakennuksen materiaalikustannukset nousevat radikaalisti sopimuksen solmimisen jälkeen ja tämän johdosta alkuperäisen toimituksen tekeminen tulisi kohtuuttoman kalliiksi myyjälle. Näissä tilanteissa voidaan kysyä, onko myyjällä oikeus viivästyä tai kieltäytyä toimituksesta, jos sitä kohtaa mainittu tilanne ja mitä siitä seuraa?
Suomessa ylivoimaisesta esteestä ja liikavaikeudesta on säädetty tietyissä laeissa, minkä lisäksi nämä ilmiöt on yleisesti hyväksytty maassamme myös ns. yleisinä oikeusperiaatteina. Näin ollen, mikäli sopimussuhteeseen sovelletaan Suomen lakia, ylivoimaiseen esteeseen ja liikavaikeuteen voidaan vedota, vaikka sopimuksessa ei olisi asiasta mainintaa. Monien muiden maiden lainsäädännössä näin ei ole. Esimerkiksi tyypillisesti oikeusjärjestelmissä, jotka perustuvat ns. common law -järjestelmään (esim. Englanti ja USA), ylivoimaiseen esteeseen vetoaminen edellyttää lähtökohtaisesti nimenomaista sopimusehtoa.
Esimerkiksi tavarakauppaan sovelletaan kauppalakia, jonka 23 §:n mukaan myyjän viivästymisen ollessa kyseessä, myyjä ei ole velvollinen täyttämään sopimusta, jos sille on olemassa este, jota ”myyjä ei voi voittaa, tai jos sopimuksen täyttäminen edellyttäisi uhrauksia, jotka ovat kohtuuttomia verrattuna ostajalle siitä koituvaan etuun, että myyjä täyttää sopimuksen”.
Kyseinen pykälä sisältää sekä ylivoimaisen esteen että liikavaikeuden käsitteet. Ensimmäinen esteperuste ”jota myyjä ei voi voittaa” tarkoittaa ylivoimaista estettä. Jälkimmäinen peruste eli ”sopimuksen täyttäminen edellyttäisi uhrauksia, jotka ovat kohtuuttomia verrattuna ostajalle siitä koituvaan etuun, että myyjä täyttää sopimuksen” tarkoittaa liikavaikeutta.
Liikavaikeus
Miten arvioidaan näitä uhrauksia ja etuja, jotka lainkohdassa mainitaan?
Valitettavasti tässäkään – kuten usein juridiikassa – ei voida antaa mitään eksakteja vastauksia, vaan kysymys on tapauskohtaisesta intressipunninnasta eli harkinnasta, jossa otetaan huomioon se, kuinka paljon myyjän on suoritettava lisäuhrauksia sopimuksen täyttämiseksi tilanteessa, jossa sopimus osoittautuu taloudellisesti odotettua raskaammaksi.
On selvää, että vähäiset lisäykset myyjän kustannuksissa eivät oikeuta suorituksesta pidättäytymiseen. Sen sijaan uhrausten tulee olla kohtuuttomia, eli sopimustasapainon tulee olla järkkynyt poikkeuksellisen voimakkaasti, jotta liikavaikeuteen voidaan vedota. Eli puhutaan ns. uhrausrajasta.
Kohtuusarviointi puolestaan tapahtuu niin, että myyjälle aiheutuvaa kohtuuttomuutta verrataan siihen etuun, mikä ostajalle pitäisi koitua myyjän suorituksesta. Mitä merkittävämpää on ostajan kannalta, että myyjä täyttää suoritusvelvollisuutensa, sitä suurempia uhrauksia myyjältä edellytetään suoritusvelvollisuuden täyttämiseksi. Intressipunninta tapahtuu yksittäistapauksittain, kunkin sopimussuhteen ominaispiirteet huomioiden.
Joskus voi käydä myös niin, että tietty olosuhdemuutos saattaa samaan aikaan sekä lisätä myyjältä edellytettävien uhrausten määrää että ostajalle koituvaa etua. Esimerkiksi sopimuksen kohteena olevan hyödykkeen tai sen valmistamisessa käytettävien komponenttien tai muiden osien kustannustaso saattaa nousta selvästi, mikä lisää myyjän kustannuksia. Samalla kustannustason nousu voi myös lisätä ostajalle toimituksesta koituvaa etua. Toisaalta tiettyjen hyödykkeiden merkitys saattaa kasvaa ostajalle erityisen suureksi. Näin kävi esim. koronakriisin aikana suojavälineiden osalta. Vaikka suojavälineiden hinta koronakriisistä johtuneen lisääntyneen kysynnän vuoksi nousi, myös niiden saatavuuden merkitys ostajille nousi huomattavasti. Tämän vuoksi tällaisessa tilanteessa vetoaminen liikavaikeuteen kustannustason nousun vuoksi saattoi olla haasteellista, koska samaan aikaan suojavälineiden saatavuuden merkitys ostajalle nousi merkittävästi. Intressipunninnassa onkin aina kiinnitettävä huomiota olosuhdemuutoksen vaikutukseen niin myyjän kuin ostajan asemassa. Pelkästään myyjälle aiheutuva merkittäväkään kustannusten nousu ei ole peruste suoritusvelvollisuudesta vapauttamiselle ilman arviota ostajalle koituvasta hyödystä. Ja päinvastoin; jos kustannukset myyjälle ovat nousseet huomattavasti ja toimituksesta tulisi myyjälle (huomattavan) tappiollinen ja toisaalta, jos ostajalle ei toimituksen viivästymisestä olisi kovinkaan merkittävää haittaa, ollaan lähempänä tilannetta, jossa myyjällä on oikeus vedota liikavaikeuteen.
Esteen kesto
Myöskään siihen kysymykseen kauanko este saa kestää, ei ole olemassa yleispätevää vastausta. Pääsääntönä on, että tilapäinen suorituseste ei vapauta myyjää lopullisesti sopimuksen täyttämisestä, vaan luontoissuoritusvelvollisuus lakkaa vain siksi ajaksi, jonka este kestää. Sama koskee myös liikavaikeutta.
Pitkäaikainen este vapauttaa myyjän suoritusvelvollisuudestaan lopullisesti. Se, mitä tässä yhteydessä voidaan pitää kohtuullisena aikana, riippuu siitä, minkälaisesta suorituksesta on kysymys. Arvioinnissa on tältäkin osin otettava huomioon, miten voimakas intressi ostajalla on siihen, että myyjä täyttää sopimuksen.
Tämän varalta onkin hyvä aina kirjata sopimuksiin suoritusesteen sallittu enimmäiskesto, ja se, mitä oikeuksia ja velvollisuuksia osapuolilla on sen jälkeen, kun tuo aika ylittyy. Yleensä sovitaan, että osapuolilla on jonkinlainen neuvotteluvelvollisuus sen jälkeen, kun este on kestänyt muutaman kuukauden, ja mikäli este jatkuu vielä tämän jälkeen, eikä uutta sopimusta saada neuvoteltua, toisella osapuolella on oikeus purkaa sopimus. Tyypillisesti suoritusesteen sallittu enimmäisaika on muutamia kuukausia, riippuen toki siitä kuinka aikataulukriittisestä toimituksesta on kyse.
Tarkasta yrityksesi yleiset toimitusehdot
Kauppalaki on ns. tahdonvaltaista oikeutta ja osapuolet voivat ohittaa sen määräykset sopimalla asioista toisin. Kuten kaikista sopimusehdoista, olisi luonnollisesti hyvä sopia ylivoimaisen esteen ja liikavaikeuden aikaansaamat tilanteet ja sen seuraamukset mahdollisimman tarkasti, jotta myöhemmiltä tulkintaerimielisyyksiltä vältyttäisiin. Ennen koronaviruspandemiaa näiden lausekkeiden muotoiluun ei tyypillisesti ole kiinnitetty suurta huomiota, vaan ne ovat usein olleet ehtojen loppuun kirjattuja ns. vakiolausekkeita. Usein näissä vakiolausekkeissa kuitenkin mainitaan vain ylivoimainen este ja maininta liikavaikeudesta saattaa puuttua kokonaan. Mikäli asiasta tulisi myöhemmin riitaa, jouduttaisiin tällöin arvioimaan, mikä merkitys tällä on ja onko tällä peräti haluttu sulkea pois myyjän oikeus vedota liikavaikeuteen. Todellisuudessa asiaa ei liene tarkemmin edes pohdittu silloin, kun ehtoja on laadittu. Kokemuksemme mukaan koronaviruksen seurauksena yritykset ovatkin alkaneet enenevässä määrin kiinnittämään huomiota vakiosopimuksiensa sisältämiin ehtoihin tältä osin.
