Avo- tai avioerotilanteessa voidaan hakea pesänjakaja toimittamaan omaisuuden erottelu tai ositus puolisoiden välillä, mikäli puolisot eivät keskenään pääse sopimukseen omaisuutensa jakamisesta.
Erottelu vai ositus?
Omaisuuden erottelu ja ositus – näitä käsitteitä käytetään puhuttaessa puolisoiden omaisuuden jakamisesta erotilanteessa. Jos puolisot ovat avioehtosopimuksella sopineet, että kummallakaan heistä ei ole avio-oikeutta toistensa omaisuuteen (täysin poissulkeva avioehto) tai kyseessä ovat avopuolisot, toimitetaan omaisuuden erottelu. Avopuolisoilla tarkoitetaan tässä tilanteessa puolisoita, jotka ovat asuneet yhdessä vähintään viisi vuotta tai joilla on tai on ollut yhteinen tai yhteisessä huollossa oleva lapsi.
Omaisuuden erottelussa kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa – tämä on avoliittolakiin (laki avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta) kirjattu pääsääntö. Jos puolisoilla on yhteistä omaisuutta, kuten asunto, puretaan yhteisomistussuhde osana erottelua. Yksi tapa purkaa yhteisomistus on sopia, että toinen puoliso lunastaa eli ostaa toisen puolison omistaman osuuden esimerkiksi asunnosta. Tällöin puolisoilla on oltava yhteisymmärrys omaisuuden arvosta.
Jos puolisoiden avio-oikeutta ei ole rajoitettu esimerkiksi avioehtosopimuksella tai testamentin määräyksellä, toimitetaan puolisoiden välillä omaisuuden ositus. Osituksessa toteutetaan puolisoiden välinen avio-oikeus eli suoritetaan mahdollinen tasinko vähemmän omistavalle puolisolle ja puretaan yhteisomistussuhteet.
Osituksessa puolisoiden omaisuuden nettosäästöt lasketaan yhteen. Puolittamisperiaatteen mukaan kumpikin puoliso saa osituksessa puolet omaisuuden yhteenlasketusta nettosäästöstä. Käytännössä tämä toteutetaan siten, että varakkaampi puolisoista suorittaa toiselle puolisolle tasinkoa. Tämän puolittamisperiaatteen mukaan kumpikin puoliso saa osituksessa puolet omaisuuden yhteenlasketusta nettosäästöstä. Puolisoilla on kuitenkin laaja sopimusvapaus sen suhteen, miten he erottelun tai osituksen toimittavat. Puolisot voivat esimerkiksi sopia, että tasinkoa maksetaan vähemmän kuin osituslaskelman osoittama määrä.
Pesänjakaja omaisuuden erottelussa ja osituksessa
Puolisoilla on oikeus hakea pesänjakajan määräämistä, jos he eivät pääse sopimukseen omaisuutensa erottelusta tai osituksesta. Määräystä voi hakea myös toinen puolisoista yksin. Hakemus pesänjakajan määräämiseksi tehdään puolisoiden tai toisen puolison kotipaikan käräjäoikeudelle. Hakemuksen voi tehdä avioerohakemuksessa liitännäisvaatimuksena tai erillisenä hakemuksena avioeron vireilletulon jälkeen.
Puolisoiden välisen riidan kohteena voi olla esimerkiksi asunnon arvo tai tasingon määrä. Pesänjakaja hakee tarvittaessa myyntilupaa käräjäoikeudelta, jos kumpikaan puolisoista ei lunasta yhteistä omaisuutta tai toinen puoliso ei suostu sopimaan omaisuuden myynnistä ulkopuoliselle ostajalle. Myynnin jälkeen pesänjakaja ratkaisee, miten asunnon kauppahinta jaetaan puolisoiden välillä eli tekee toimitusratkaisun ja antaa erottelu-/osituskirjan. Avoerossa erottelun lopputulokseen voi vaikuttaa myös avoliittolain mukainen hyvitysvaatimus. Tästä aiheesta voit lukea tarkemmin huhtikuussa julkaistavasta juristi Laura Salorannan blogikirjoituksesta.
Osituksessa puolisot voivat esittää pesänjakajalle vaatimuksen osituksen sovittelusta. Avioliittolain mukaan ositusta voidaan sovitella, jos ositus muutoin johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen tai siihen, että toinen puolisoista saisi perusteettomasti taloudellista etua. Puolisoilla on oikeus moittia pesänjakajan toimitusratkaisua nostamalla kanne toista puolisoa vastaan käräjäoikeudessa kuuden kuukauden kuluessa ratkaisun antamisesta. Ratkaisu on heti lainvoimainen, jos puolisot sen hyväksyvät. Muutoin odotetaan kuuden kuukauden moiteajan päättymistä, jotta erottelu tai ositus saa lainvoiman.
Pian julkaistavassa toisessa blogissa kerron pesänselvittäjän ja -jakajan tehtävistä kuolinpesässä.
